Tänään on ollut sateinen ja pilvinen sää. Pelistä johtuen, salilla oli ainoastaan aamutreenit jonka jälkeen kävimme syömässä terveellisesti (no burger!) läheisessä acai-baarissa.
 |
| Oon ollu vähän flunssassa, nii tein ryhtiliikkeen kasvisten syönnin suhteen. -Tuomas |
Salilla oli jumpalla myös Demian, joka valmistautuu tulevaan UFC otteluunsa Mike Pylea vastaan. Tänään Demianin tiimi hinkkas matalaa kahden jalan alasvientiä ja sisäänmenoa ulopuoleiseen yhden jalan alasvientiin. Mitään uutta en sinänsä tekniikoista löytänyt, ainoastaan pieniä vivahde-eroja tekniikan eri vaiheiden toteutuksissa. Toki nämä on kirjattu muistiin jo.
Joogan jälkeen mentiin takas kämpille. Koska ilma oli niin vaisu, niin päätimme katsoa pelin kotona...
...Ja Brassit otti kunnolla pataan Saksalta.
Vielä ennen peliä torvet törisivät ja pommit ja raketit paukkuivat pihalla. 4-0 Tilanteessa some alkoi täyttyä brasililaiskavereiden pettyneistä päivityksistä. (toki monet oli hauskojakin) Aika moni on kritisoinut kisojen järjestämistä täällä, oikeastaan melkein kaikki kenen kanssa olen jutellut kisoista. Ihmiset haluaisivat mielummin kouluja ja sairaaloita kuin megastadioneita. Nyt kun Brasilia on ulkona kisoista, myös kisahuumassa olleet ihmiset tuovat tätä sanomaa vahvemmin esille. En silti usko, et mitään hulinointia kadulla tapahtuu tappion vuoksi. Täällä asioita ei oteta niin vakavasti. Kerran olen nähnyt mököttävän brassin täällä (Bjj-kisoissa hävityn semifinaalin jälkeen. Tappiomielialaa kesti noin minuutti 26 sekuntia.) Ottelun päätyttyä, kuulen vielä muutaman yksittäisen pommin paukauksen ja torven törähdyksen. Kadut hiljenevät ja siirryn kirjoittamaan tätä tekstiä.
Toki ois ollu hienoa että Brassit ois mennyt aina päätyyn asti. Joukkue oli nuori, energinen ja sympaattinen. Lisäksi ois ollu hienoa nähdä kuinka sekasin nää täällä kuningas jalkapallosta olisivat menneet. No, nyt kävi näin. Ehkä sit ens kerralla. Artun kans oli jo alustavasti puhetta, et tullaan uudestaan sit kattoon kisoja kun ne täällä ens kerran pelataan.
Tämä ei ollut ainut jalkapallouutinen tästä postauksesta. Saimme viime lauataina kutsun pelaamaan jalkapalloa paikallisen höntsäporukan kanssa. Toki otimme tarjouksen kiitollisina vastaan, pitäähän Brasiliassa käydä palloa potkimassa, ainakin kerran elämässä. Porukka kenen vuorolle päästiin mukaan, on jauhanut futista ´82 kisoista lähtien. Joukkueen ukkelit oli noin 40-50 -vuotiaita, paksuja ja harvahiuksisia. Ainut ehto että päästiin pelaamaan oli se, että meidän piti opettaa ne kiroilemaan suomeksi.
Peli käytiin pienellä tekonurmella, ilman paitsioita ja kentällä oli 6 vs 6 + moket. Me alotettiin vaihdosta ja päästiin seuraamaan peliä. Ne vanhukset oli tosi ketteriä. Jalat kävi nopempaa kuin Aki Riihilahdella hänen parhaina päivinään. Aina ennen kuin pallosta piti luopua, piti heittää pikkukikkaa peliin. Kentällä vanhukset muuttuivat taas lapsiksi.
Toinen asia missä vanhukset muuttuivat lapisiksi oli käytös. Jokaisen tilanteen jälkeen huudeltiin joko joukkuekaverille tai vastustajalle (tai vaihtoaitioon), eikä ollut mitään kauniita sanoja. Kentällä meinasi tulla yksi tappelukin. Tappelu estyi, sillä valiin tuli molempien joukkueiden pelaajat. Tilanne raukesi siihen, kun toinen osapuoli pakkasi laukkunsa ja lähti kävelemään ulkoporttia kohti. Portille päästyään, jantteri kumminkin dramaattisesti kääntyi ja meni takaisin omalle pelipaikalleen. Peli jatkui normaalisti episodin jälkeen. Jälkeen päin kuultiin, että tilanne lähti siitä liikkeelle, kun joku oli puhunut toisen äidistä rumasti. Räkytys toki jatkui normaalisti tilanteen rauettua. "Hasta vitu" kuultiin illan aikana vielä moneen otteesen.
Eli meitä oli 3 joukkuetta ja yksi peli kesti 12 minuuttia. Voittava joukkue jäi aina kentälle. Tasapelin sattuessa, ensimmäisenä maalin tehnyt joukkue tuomittiin voittajaksi. Eka pelin jälkeen päästiin vihdoin kentälle - ja siellä pysyttiin! Voitettiin 5 peliä putkeen ja tehtiin huimia yksilösuorituksia. Keltanokka Arttu ylitti itsensä ja teki kaks häkkiä. Itse koin jalkapallollisen uudelleensyntymisen: Harhauttelin, syötin kantapäällä, ammuin kärkkärillä.. Mitä hullumpia tai leikkisimpiä juttuja yritin, sitä paremmin ne onnistuivat - ainakin melkein aina. Täällä vietetty aika todella muuttaa ihmistä!
Pelaaminen oli todella hauskaa ja tämä oli paras pallopelikokemus moneen vuoteen. Reissu oli myös antoisa kokemus kulttuuritarjonnaltaan. Pelin jälkeen kaikilla oli hyvä fiilis ja jengi meni klubitalolla juomaan kaljaa. Taas kerran meidät otettiin tosi hyvin vastaan ja meillä oli tosi tervetullut olo. Meitä pyydettiin uudestaankin pelaamaan. mutta voi olla että joudutaan hylkäämään tarjous. Mulla on vieläki jalat jumissa pelistä.
Muutoin elo täällä on sujunut hyvin. Ensimmäinen kuukausi takana ja paikat alkaa olla hellänä jiu jitsusta. Muutaman kerran on tullut todellinen kuukahtaminen, kun energiat ei vaan riitä. Molemmat oltiin vähän aikaa flunssassakin, sitä on täällä liikkeellä nyt (Tämähän selittyy sillä, että on täällä talvi, keskimäärin +25c päivälämpötila ;)) Nyt kumminkin homma vahvasti nousussa ja huomenna grindaaminen jatkuu.
Päätettiin postata muutama jiujitsuvideo viime viikoilta, niin näätte mimmonen meno täällä on. Hyvä meno, kuten kuvasta voi päätellä.
Arttu rullaa eräänä torstaipäivänä.
Ja toissa perjantailta kuvaa
Ja samalta päivältä lisää kuvaa, pinteessä.
Täällä on tapahtunu vaikka mitä muutakin siistiä, mutta aina ei kerkeä, muista tai jaksa kirjoittaa niistä. Lisäksi on tullut kyselyjä, että miten jujiteiroksen tai vapaaottelijan kannattaa huoltaa olkapäitä, että pysyy kondiksessa. Toki kerron, mutta vasta seuraavassa postauksessa. Siihen asti:
Boa noite.
-Tuomas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti