Jiu jitsu world wide

Tässä päivityksessä pohdin näkemyksiäni siitä, miten Jiujitsu muuttuu, kun paikkakunta vaihtuu. En nyt puhu Oulu - Lahti vaihdoksesta, vaikka pieniä eroja siitäkin jo löytyy. Lämpimät terveiset ukkeleille (tarkoittaa myös naispuolisia) molempiin kyliin!

Jo ensimmäisissä treeneissä huomasin, kuinka tärkeitä ensimmäiset gripit ovat. Tottakai olen tiennyt sen jo pitkään, että omat otteet on tärkeät, mutta täällä se korostuu. Näiden prässääminen ja puolenvaihdot on todella teknisiä. Ei nää yhtään vahvempia ole, päin vastoin, (paitsi Claudio, kts edellinen postaus) mutta lantio smäshätään heti jos annetaan siihen pienintäkään mahdollisuutta. Siitä jatkumo on yleensä armoton crossfeissaus ja hetken kuluttua möllötellään alla sivuhallinnassa.

Kuva ei liity teema-aiheeseen mitenkään. Laitoin sen siksi, koska paineista ei ollut kuvia ja onhan tämä nätti näkymä.

Rollit alkavat täällä vauhdikkaammin kuin Suomessa, ja liike on hyvin dynaamista. Näin ollen, otteiden hakeminen on hyvin paljon erilaista kuin Suomessa. Mutta sitten kun otteet saa kiinni, niin olo tuntuu vahvalta, ja usein pääsee toteuttamaan omia temppuja. Se on kans täällä jännä huomata, että noin 90% ei suostu vetäämään guardiin. Jos halutaan päälle, niin pitää viedä ukko nurin tai sweepata se. Täällä on ainoastaan muutama "Guardeiro", eli guardin pelaaja.

Arttu, Léo (yksi harvoista ahnaista selänhakijoista) ja mie.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että täällä ei haeta kovin ahnaasti selkää. (Terveiset  Lahteen!) Mielummin pidetään armoton pressure ja haetaan sivuhallintaa, mounttia tai lopetuksia. Mustat vyöt hakee rannareita ja ihmeellisiä käsilukkoja melkein mistä positiosta tahansa. Muutenkin tekniikkavalikoima on todella laaja, eikä nää pelaa täällä mitään tiettyä guardia välttämättä. Yhden rollin aikana saatetaan käydä esim half,- spider,- x,- ja butterfly guardissa.

Me ollaan oikeestaan treenattu ainoastaan kisaryhmän treeneissä ja siihen päälle muutamissa myöhäisillan treeneissä. Sparrattua tulee tosi paljon, joka aamu vähintään 4x8 min ja illala on käydään sit drillaustreeneissä tai 18:30 treeneissä. Niissäkin painitaan yleensä vähintään 40 minuuttia. Ens viikolla aateltiin käydä testaamassa vaparitreenejä ja nogitreenejä. Viikolla tulee treenattua 1-4 kertaa päivässä, ja viikonloppuna kerran päivässä. Sunnuntait ollaan tähän mennessä lepäilty ja joogailtu.

Maustekierrokseksi tarjoilemme tekniikkakornerisssa pari nättiä lopetusta. Tällä kertaa vieraana Demian Maia blackbelt Tonyão.

Ens kerralla tulee luultavasti iso ruokapäivitys Artun tarjoamana! Ollaan syöty hyvin ja käyttäydytty hyvin. Kaikki on hyvin.

Peace out

-Tuomas

Jiu Jitsu na veia - Jitsua suonissa

Tässä kauan sitten luvattu treenipäivitys vihdoin silmienne iloksi. Treenaaminen on täällä aika erilaista kuin Suomessa. Alkulämmittelyjä ei juuri tehdä, ainoastaan pyöritellään vähän paikkoja, ja sitten on yleensä 4 minuuttia aikaa ottaa omat lämmöt. Sitten yleensä aletaan sparraamaan tai katsotaan tekniikkaa tai drillataan.

Tilattua perusbrassiruokaa.

Sparreissa on yleensä aina jokin erityispiirre. Joskus pitää tehdä punnerruksia jos joutuu taputtamaan, joskus painitaan 10 minuutin eriä joissa "voittajat" etsivät uuden parin "voittajien" joukosta ja "häviäjät" "häviäjien joukosta. Joskus painitaan vain positiosta jne. Viime torstain Demianin treenien tekniikkaosiossa keskityttiin hallitsemaan mounttia ja sivuhallintaa. Kun alettiin sparraamaan, mountissa ja sivuhallinnassa päällä oleva piti omaa ja kaverin vyötä molemmissa käsissä. Tämä tehtiin sen vuoksi, ettei päällä oleva voinut ottaa puvusta grippejä, vaan joutui käyttämään painopistettään tilanteen hallitsemiseksi (vyöt eivät siis olleet enää lantiolla kiinni, vaan nippuna käsissä.) Oli hyvät treenit!

Kisaryhmä treenaa aamulla klo 10. Me ollaan Artun kanssa käyty kaikki nää treenit jo ollaan kyllä tykätty niistä. Aluksi kyyti oli kylmää, eikä happi meinannut kulkea. Täällä ilma on pikkasen raskaampaa kuin Suomessa, aluksi treeneissä tuntui siltä kuin olisi hukkunut. Tähän kumminkin tottui noin kolmessa päivässä. Eli nää aamun treenit on yleensä kovatemposet ja raskaat. Niitten jälkeen yleensä huolletaan vähän ja sit syödään jotain. Joskus tilataan ruoka noin parilla eurolla ja mennään kämpille syömään, joskus mennään ravintolaan (lähistöltä löytyy hyviä paikkoja).

Paljon kaikkee. Ruoka on täällä parempaa ku Suomessa.

Ruokailun jälkeen mennään lepäileen kämpille tai puistoon, tai sit mä teen harjoittelua koululle. Kehonhuoltoon tulee panostettua täällä paljon. Joogaa tehdään pari kertaa viikossa ja venyttelyä tulee joka päivä noin tunti. Tän lisäksi tehdään yks tai kaks voima/kondistreeniä viikkoon, et olkapäät ja testotasot pysyy kunnossa. Tällä viikolla jitsu treenejä tuli mulla 10 ja Artulla 11. Huomenna käyn juoksemassa tunnin ja joogaan, loppupäivä lepoa.

Viikolla mennään iltatreeneihin joko kuudelta tai puol kahdeksalta, joskus jopa yhdeksältä. Täällä näitä treenejä riittää. Iltatreenit on usein vähän kevyemmät, paitsi keskiviikkoisin. Keskiviikkoisin sparrataan kovaa koko päivä. Ja lauantaisin samoiten. Tänä lauantaina oli siistit treenit: ne oli järkänny kisat ja kaaviot treenaajien kesken. Oli ihan huippua vetää täysillä, ku Motta ja Bruno toimi tuomareina ja vastaan sattu sellasia tyyppejä kenen kanssa en ollu aiemmin treenannu. Porukka huusi ja kannusti toisiaan. Tarkoituksena oli simuloida ottelutilannetta ja psyykata treenaajista kaikki irti. Näytti toimivan hyvin, mm yks sinivöinen vei mustaavyötä. Kovasta keskinäisestä kilpailusta huolimatta, egoilua ei ole aistittavissa, kaikki auttavat toisiaan.

Claudio Godoy, Arttu, Douglas ja mie. Sen sanon että tuo Claudio on melko vaffa äeä.

Tänään käytiin lauantai-illan kunniaksi painimassa vielä ekstratreenit Léon kanssa. Otettiin tosi kevyesti. Drillattiin tekniikkaa ja painittiin lopuksi muutama kakkonen spesifiä treeniä ja pari kakkosta vapaata sparria. Léo on siis meidän kämppis ja Rafin velipuoli. Kaikin puolin huipputyyppi. Pari viikkoa sitten kun ekan kerran tavattiin, se ei puhunut englantia kuin yes ja no. Nyt pystytään puhumaan jo hyvin englantia, puhumalla oppii. Léo on myös meidän portugalin opettaja, kirosanat ja ruokasanasto alkaa olemaan aika hyvin hallussa. Léo opettaa Demianin salilla ja on ollut purppuravyönä reippaat pari vuotta. Léon tyyli on tosi jännä: samaan aikaa vahva, mutta liikkuva. Teknisesti kaveri on tosi hyvä, eikä heikkouksia ainakaan tähän mennessä ole löytynyt. Tässä Léolta muutama tekniikka ja terveiset Suomeen.

Ens kerralla kerron enemmän fiiliksiä ja mitä eroja olen huomannut treenaamisessa Suomen ja Brasilian välillä. Nyt on kello jo nii paljon, et meen nukkumaan.

Boa noite.

-Tuomas

Boas pessoas - Good people

Parasta täällä on kyllä ollut ihmiset. Tosi ystävällisiä, auttavaisia, hyväsydämmisiä ja ekstroverttejä.
Mihin tahansa ollaan menty, niin vastaanotto on ollut todella lämmin. Kavereita saa todella nopeasti ja myös tuntemattomat pyrkii auttamaan, vaikka kielimuuri olisi kuinka korkea. Tavalla tai toisella ihmiset auttavat siten, että asiat järjestyvät. Hieno maa.

 Toiseksi parasta on ollut ruoka tai jiujitsu.

Vapaapäivän kunniaksi, käytiin sunnuntaina seikkailemassa omin päin Largo da Batatassa, block partyissä. Niitten ois pitäny olla Vila Madalenassa, mutta asiat hoidettiin maan tavalla, ja paikka vaihtui päivää ennen tapahtuman alkua. Tapahtuma alkoi joskus klo 14, mutta mentiin sinne vasta klo 18. Alettiin saapua mestoille. Ihmisiä pörräsi ympäriinsä, autoja vilisi viereisellä tiellä ja meteli yltyi mitä lähemmäs konserttia pääsimme.

Bändi soitti kovempaa kuin motörhead, ja jossain vaiheessa livemusiikki vaihtui paikalliseen tanssimusiikkiin. Paikalliset oli kovin kiinnostuneita meistä, ja tuon tuosta vastaantulijat osoittelivat sormella ja huutelivat "grin- goo." Paikalliset näytti meille joitain tansseja mm Funkya. Tapahtuma loppui jo klo 20, jonka jälkeen käytiin syömässä ja ajeltiin taksilla takas kämpille. Hauskaa oli ja ihmiset ei örveltäny, vaikka vähän kännissä olivatkin.

Juhlissa käyminen ei tietenkään vaikuttanut maanantain treenikuviohin millään tavalla! Aamusparrit oli taas kovvaa kammaa. Arttu treenas kolmesti ja ite kahesti. Loukkasin varvasta toisissa treeneissä ja pidin sit jääpussia jalalla ja venyttelin samalla kun Arttu paahto menemään. Huoltoa tulee tehtyä täällä paljon, melkein joka päivä tunnin verran. Tällä kertaakaan en paljoa kirjottele treeneistä. Ois niin paljon kerrottavaa, että ei vaan pysty. Ei pysty.

Reenit, apteekki, kookosvesi, selfie

Sen sijaan kerron kuinka käytiin tiistaina kattoon kylillä Brasilia x Meksiko. Jumalauta siellä oli väkeä. en osaa yhtään kertoa paljonko porukkaa oli, mutta kyllä sitä riitti, ehkä viis sataa tuhatta, miljoona.. En tiiä. Não sei. Monta katua, satoja metrejä ihmismerta. Eteneminen Vila Madalenan kaduilla tapahtui virran mukana, hitaasti, sykähdyksittäin. Kaduille oli pystytetty pari screeniä, mistä pystyi seuraamaan peliä. (ainakin jos on niin pitkä kuin minä)  Kaupustelijat möivät hot doggeja ja kaljaa teittein varsilla ja myös keskellä ihmismerta. Kaikkein hulluinta oli se, että tiedettiin että siellä on paljon ihmisiä, ei vaan osattu odottaa yhtään sitä, et kuinka paljon siellä sitä oli. Myös paikalliset sano että: "this is crazy!"

Videokuvaa päivästä löytyy Vasuripuhuu blogista (click here)

Enemmän väkeä kuin OLSin peleissä.

Illalla koitetaan saada jiujitsupäivitus blogiin. Sitähän täällä pääasiassa tehdään. Tuntuu vaan hankalalta päivittää jiujitsu-aihetta, koska tavallaan koko ajan elää sitä muutosta ja kehitystä. Informaatiota tulee koko ajan, ei oikein tiedä mistä alottaa ja mitä kertoa. Tosi paljon tulee kelailtua juttuja itekseen ja Artun kanssa. Oikeestaan joka treenin jälkeen jäädään salille tunniksi tai pariksi pyörimään ja jauhaan shaissea. Shaissea jauhetaan myös portugaliksi paikallisten monstrojen kanssa. niiltä tulee hyviä vinkkejä ja ovat valmiina auttamaan jos niiltä kystyy. Léo lupas näyttää muutaman tekniikan blogin seuraajille. Itseasiassa se lupas näyttää jo 4 päivää sitten, mutta maassa maan tavalla.

Täällä kaikki hyvin, miten siellä?

Hyvää juhannusta!

-Tuomas

Kielikylpyä ja kisakatsomoa

Beleza!

ACAI

Tiistai jatkui iltatreeneillä; alkulämmöt ringissä, speed-drillejä pareittain ja lopuksi normisparria. Olin Leon (Rafin velipuoli, hyvin positiivisella elämänasenteella tallaava purppuravyö) parina, puskettiin drillit tosi kovalla temmolla, parhaani yritin mutta en aivan pysynyt vauhdissa. Sparrit kulki jo paremmin kuin aamulla, mutta vielä hieman hengityselimistö tuntu tökkivän (ehkä jetlag? ehkä heikkoa ainesta?) Heikkous tuli esille varsinkin Robsonin kanssa painiessa (salin päävalmentaja, kauniisti sanottuna näyttää sieluttomalta merirosvolta), joka kuristeli meitä mennen tullen miten halusi.

Illalla käytiin syömässä acai-baarissa voileivät ja kulholliset acaita (acai on brasilialainen mystinen marja, jota syömällä jiujitsutaidot tarttuu entistä paremmin). 

Piti päästä aikasin nukkumaan, mutta reeneistä lähtö venyi yllättäen aikalailla. Täällä ei ole ihmisillä ikinä kiire mihinkään; lähtöä tehdään lievästi sanottuna ajan kanssa.

Keskiviikko lähti herätyksellä kello yhdeksän, aamupalan jälkeen salille notkumaan odottamaan kympin reenien alkamista. Tällä kertaa porukkaa oli aika vähän, alkulämpöjen jälkeen otettiin normaaleja sparrieriä 5 * 8min. Nyt rullasi jo paljon paremmin, alkaa kaasutankki taas löytymään... 

Alex Atala's restaurant

Reenien jälkeen lähdettiin Robsonin, Mottan, Ricardinhon ja Leon kanssa syömään Alex Atalan ravintolaan. Alex reenaa salillamme ja aamureenien aikana otti yksityisopetusta Demianilta. Reenien jälkeen hän kutsui meidät syömään yhteen ravintoloistansa. Matka taittui brasilialaisittain sisältäen vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Salin mma-päävalmentajana toimiva Motta puhuu hyvää englantia, matkalla puhelimme kaikennäköistä reenaamisesta ja vapaa-ajan viettämisestä. Täällä on macho-kulttuuri on hyvin voimissaan, mikä näkyi esim. tiedustellessamme paljonko parturi täällä maksaa, johon jätkät totesi heti, että "depends on how faggot you are".

Saavuimme erittäin hienostuneeseen ravintolaan, jossa ovimiehet ajoivat auton parkkipaikalle ja ohjasivat meidät pukuihin pukeutuneiden asiakkaiden täyttämän ravintolan perällä olevaan meille varattuun pöytään. Alkupalaksi meille tarjoiltiin tapaksia, leipää ja härpäkkeitä niiden päälle. Sitten pöytiin kannettiin salaattikulhot, jotka tyhjenivät nopeasti; porukalla oli selvästi nälkä. Pääruoaksi pöytä tuotiin täyteen pieniä kulhoja, jotka täyttivät perunat, pavut, herneet, maissit, riisi ja jonkinlainen levä. Erikseen lautasille tuotiin punaista lihaa ja kanaa. Tämän kerrottiin olevan perinteinen brasilialainen ruoka. Alex Atala on maailmanlaajuisesti erittäin arvostettu kokki, hänen ravintolansa on luokiteltu yhdeksi maailman parhaimmista ravintoloista. Täällä me räkänokat heitettiin rennosti kepekset Alexin kanssa ylemmän keskiluokan ihmetellessä vieressä. Jälkiruoaksi vedettiin vielä maukkaat kermaleivokset kahvin kera. Hieman ihmettelevät meidän pyytäessä kahvin aina mustana ja ilman sokeria.

Ruoan jälkeen ajeltiin kämpille ja pienen levon jälkeen Brunon vetämiin iltareeneihin. Nämä oli ensimmäiset kevyemmät reenit; alkulämmöt, kevyttä tekniikkadrillailua ja 2*8 min sparrit. Reenien jälkeen jäätiin venyttelemään ja katsomaan Robsonin vetämiä iltareenejä. Vanhemmat mustat vyöt otti tosi kovia eriä, joita oli erittäin hienoa seurata parin metrin päästä. Suu auki vahdattiin Tuomaksen kanssa; olo oli kuin kisakatsomossa, etuoikeutettua hommaa!

Sitten kämpille vetämään kakkua jonka jälkeen äkkiä unta palloon.

Parque Villa Lobos

Torstaina aamuherätys jälleen ysiltä ja ukot ylös. Aurinko paistaa porotti pilvettömältä taivaalta. Tuomas loukkas kättään edellisenä päivänä painiessaan lihavahkon mursun kanssa, ja seurasi sivusta nämä reenit. Itellä tuntui, että näissä reeneissä sai ekan kerran kunnolla painivaihteen päälle; kahden purppuravyön kanssa oli aika sähäkät taistot.

Aamureenien jälkeen tilattiin ruokaa ja jälkiruoaksi viimeisteltiin eilen aloittama kakku. Kakkuamatööreinä kun ei kerralla koko kakkua jaksettu. Kyllä tämä tästä. Ilman ollessa mitä parhain, ruoan jälkeen päätettiin lähteä tallustamaan lähellä sijaitsevaan puistoon, josta jo Suomessa kuulimme monelta suositukset. Parque Villa Lobos sijaitsi varttin kävelyn päässä ja osoittautui aivan loistavaksi chillailupaikaksi. Puisto oli ensinnäkin erittäin iso, se sisälsi kaiken mahdollisen ulkourheiluaktiviteettitarjonnan lisäksi piknik-alueita ja laajoja nurmikenttiä oleskelua varten. Kävelimme puistoa ympäri niin kauan kuin jaksoimme, kunnes paahteesta väsähtäneinä päätimme suunnata takaisin kohti kylmää suihkua.

Katsomassa peliä Guin ja Andersonin luona

Kämpiltä Robson ja Ricardinho haki meidät mukaan katsomaan Brasilia - Kroatia -peliä Andersonin ja Guin kotiin (molemmat reenaavat Demianin salilla). Siellä oli tarjolla ruokaa ja juomaa sekä loistavaa seuraa. Suomalaiseen kisakatsomotunnelmaan tottuneina sai välillä pitää korvistaan kiinni, kun brassit huusi ja melttosi joka tilanteessa. Loistavaa energiaa! Pelin jälkeen ihmiset alkoi jo lähtemään ja me jäimme fiilistelemään iltaa pienemmällä porukalla. Siinä sitten tanssittiin sambaa ja esiteltiin suomalaista perinnemusiikkia; opetettiin vaihtoaskeleet ja jenkat. Hyvin taittui, vaikka harjoitusta ei hetkeen ole tullutkaan. :))) Yhden aikaan päästiin kämpille ja siitä äkkiä lyötiin tyynyllä naamaan.

Punnitse ja säästä

Perjantaina nukuttiin myöhään edellisen illan valvomisten uuvuttamina. Syömässä käytiin läheisessä acai-baarissa punnitse ja maksa -periaatteella toimivassa buffetissa. Taistelin alas 1.3kg:n mättöannoksen, joka maksoi 42 realia. Päivä oli aurinkoinen, joten lounasta päätettiin lähteä sulattelemaan Villa Lobos puistoon. Puistossa käveltiin ympäriinsä ensin pitkin poikin sopivaa löhöilypaikkaa etsiessämme. Hyvän paikan löydettyämme Tuomas jäi lueskelemaan kirjaa ja minä päätin heittää pienen juoksulenkin puiston ympäri. Mätöt hieman painoi juostessa, mutta komea ilma siivitti askelta kummasti. Lenkin jälkeen vedettiin pienet puistojoogat ja lueskeltiin hetken ennen kuin lähdettiin takas kämpille.

Täällä perjantaina reenataan vapaasti ilman sovittuja reenivuoroja, joten kun iskimme tatamille illalla, siellä ei paljon ketään näkynyt. Lämmiteltiin ja rollailtiin rundit yhden sini- ja purppuravyön kanssa, ennenkuin nekin lähti. Robson seurasi hommaa sivusta ja päätti heittää kimonon päälle muiden lähdettyä. Siinä sitten olimme Robsonin kuritettavana molemmat 2*6 min. Kivaa oli. Sparrien jälkeen käytiin Robsonin ja Italian anarkistin (oikea nimi tuntematon, kaikki kutsuvat monstroksi) kanssa uusia tekniikoita läpi. Sitte kämpille nukkuun.







Lauantaina noustiin kympiltä ja iskettiin yhdeksitoista reenailemaan. Alkulämmöt ja sparria 4*6min. Edellisenä päivänä oli jo puhe, että lähdetään katsomaan, kun Leo ja Bruninho kisaavat lauantaina läheisessä "pikkukylässä". Joten reenien jälkeen käytiin nopeesti kämpillä ja iskettiin reenikaverien auton kyytiin. Matkanteko kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen saavuttiin paikan päälle, missä kisat olivat jo kovaa vauhtia käynnissä. Meno oli vähän eri volyymi- ja osallistujamäärätasolla kuin mihin Suomen kisoissa on tottunut. Bruninho voitti oman sarjansa kolmella matsilla. Erittäin vakuuttavaa kisaamista jätkällä, käytännössä käveli helposti kaikkien yli ottamaan kultamitalinsa.

Kisojen jälkeen mentiin Brunon ja Leon kanssa syömään buffettiin, oli MUITO BOM. Illalla katseltiin UFCtä Leon ja Robsonin kanssa kämpillä.

Day 1 & 2

Day 1

Sain kun sainkin pakattua kamat ja lähdimme ajamaan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Oltiin sovittu Artun kanssa, että tavataan kentällä. Satuttiin näkemään kentällä myös Jenkeistä palaavaa team Lehtoa, eli Blackbelch Tuomas Tammilehtoa ja tuoretta maailmanmestaria, Outi Järvilehtoa. Saatiin hyvät, viime hetken vinkit Tuomakselta, ja hoksattiin et meiltä puuttui seuraavat asiat:

Rahaa (ei dollareita eikä Realeja)

Kartta

Sanakirja

Kyyti majapaikkaan (oikeastaan myös osoite)

Adapteri sähkölaitteisiin

Matkalukemista

Me ollaan Artun kans molemmat vähän "Relax-guyseja", eli ei pahemmin stressata asioiden kulusta- ne kun tuppaa aina järjestymään. Mut tähän väliin täytyy sanoa että oli ihan hyvä juttu, että Lehtoihin kentällä törmättiin. Saatiin osoite ja adapteri matkaan, ennenkuin hypättiin koneeseen.

Matka meni hyvin. Viiden tunnin lento Lissaboniin ja sieltä miltei suoraan 10 tunnin jatkolennolle São Pauloon. Guaralhoksen lentokentän mäkissä sattui yksi elämäni hämmentävimpiä kokemuksia. Meille ei myyty, tai ei meitä ainakaan palveltu. Jonotettiin varmaan vartti tiskillä, eikä mitään tapahtunu. Myyjät vältteli katsetta ja pyöri keittiössä ympyrää. Kokemus oli niin hämmentävä, että päätettiin vaihtaa paikkaa. Pizza Hutista saatiin palvelua ja hyvää ruokaa. 

Lissabonin lentokentällä

Sit hypättiin taksiin (laitoin turvavyön) ja onnistuin selvittämään kuskille mihin oltiin menossa, paljonko maksaa ja kuinka kauan kestää. Ja tämä kaikki portugaliksi vieläpä. Oss! 

Koko São Paulo on ihan sekaisin ku metrotyöntekijät on lakossa. Ruuhkat oli aika käsittämättömät ja niin oli kuskimmekin. Hän ajeli pääosin pientareita pitkin kun tiet olivat tukossa autoista. Alko tulla fiilis et täällä on vähän erilaista ku Suomessa.

Kaksi tuntia taksissa ja päästiin perille. Käytiin ekaks pyörähtään salilla ja toivottiin, et joku vois näyttää meille meidän majapaikan. Sali oli auki ja käveltiin sisään. Vastaan tuli ekaks Silvio ja Bruno jotka oli meille molemmille tuttuja jo entuudestaan. Demiankin kävi nopeasti toivottamassa meidät tervetulleiksi, ennenkuin se lähti hoitamaan jotain uuden salin bisneksiä.

Käytiin Silvion kans syömässä jossain ravintolassa, mikä oli Brunon mielestä "playboyplace." Sit mentiin takas salille hakeen kamat ja tavattiin liuta muita jiujitsu-ukkeleita. Siellä oli iltatreenit käynnissä, ja ois vähän poltellu hypätä mukaan. Järki kumminkin voitti ja lähettiin kämpille nukkumaan. 

Day 2

Kämppiksinä meillä on Leo ja Ricardinho, kumpikaan ei puhu englantia juuri yhtään. Portugalilla on pärjätty ihan hyvin. Kämpässä on 3 huonetta ja tää on yllättävän siisti ja tilava. Wifikin löytyy! Sali, kaupat ja palvelut on lähellä ja kaikki on bom. Aamutreenit alkaa klo 10 paikallista aikaa. Käydään juomassa aamukahvit ja vähän aamiasta, ennen kuin mennään treeneihin.

Treenit oli siis kisaryhmälle. Paikalla oli 2 blackbelchiä, 4 brownbelchiä ja muutama purppura- ja sinivyö. Lämmiteltiin 20 minuuttia kevyesti jonka jälkeen alettiin sparraamaan. Sparrattiin pitkiä settejä joko lopetukseen tai pisteisiin asti. Lähtö oli aluksi sivuhallinnasta, sitten avoimesta guardista ja lopuksi seatbeltpositiosta. 

Brasilialaista kotiruokaa. Salaatti oli suolasempaa ku ranskikset.

Molemmat piiputettiin aika pahasti. Täällä on ilma niin raskasta, että tuntuu et pitää uida eteenpäin. Kyllä tähän varmaan tottuu pian. Muuten treenit suju kyllä ihan hyvin ja hauskaa oli. Treenien jälkeen käytiin syömässä jotain kotiruokaa, jota Bruno oli tilannu. Ateria oli tosi iso ja makso jotain 2 euroa. 

Mä teen siis harjottelun kouluun samalla kuin olen täällä. Sain sovittua jo alustavasti kisaryhmän koordinaattorin kanssa, että autan oheisharjoittelun suunnittelemisessa ja valmentamisessa. Täällä  on myös jonkutasoset punttikamat salilla mikä auttaa tätä asiaa aika paljon.

Toiset treenit alkaa klo 18:30 ja ennen sitä ois tarkotus käydä kahvilla ja syömässä jotain. Otetaan sit kuvia treeneistäki ok? 

Arttu kirjottaa sit seuraavan pätkän. Tai ehkä kuva!? ei olla sovittu mitään linjaa blogille. Mut tällästä tällä kertaa.

Beleza

-Tuomas