Kielikylpyä ja kisakatsomoa

Beleza!

ACAI

Tiistai jatkui iltatreeneillä; alkulämmöt ringissä, speed-drillejä pareittain ja lopuksi normisparria. Olin Leon (Rafin velipuoli, hyvin positiivisella elämänasenteella tallaava purppuravyö) parina, puskettiin drillit tosi kovalla temmolla, parhaani yritin mutta en aivan pysynyt vauhdissa. Sparrit kulki jo paremmin kuin aamulla, mutta vielä hieman hengityselimistö tuntu tökkivän (ehkä jetlag? ehkä heikkoa ainesta?) Heikkous tuli esille varsinkin Robsonin kanssa painiessa (salin päävalmentaja, kauniisti sanottuna näyttää sieluttomalta merirosvolta), joka kuristeli meitä mennen tullen miten halusi.

Illalla käytiin syömässä acai-baarissa voileivät ja kulholliset acaita (acai on brasilialainen mystinen marja, jota syömällä jiujitsutaidot tarttuu entistä paremmin). 

Piti päästä aikasin nukkumaan, mutta reeneistä lähtö venyi yllättäen aikalailla. Täällä ei ole ihmisillä ikinä kiire mihinkään; lähtöä tehdään lievästi sanottuna ajan kanssa.

Keskiviikko lähti herätyksellä kello yhdeksän, aamupalan jälkeen salille notkumaan odottamaan kympin reenien alkamista. Tällä kertaa porukkaa oli aika vähän, alkulämpöjen jälkeen otettiin normaaleja sparrieriä 5 * 8min. Nyt rullasi jo paljon paremmin, alkaa kaasutankki taas löytymään... 

Alex Atala's restaurant

Reenien jälkeen lähdettiin Robsonin, Mottan, Ricardinhon ja Leon kanssa syömään Alex Atalan ravintolaan. Alex reenaa salillamme ja aamureenien aikana otti yksityisopetusta Demianilta. Reenien jälkeen hän kutsui meidät syömään yhteen ravintoloistansa. Matka taittui brasilialaisittain sisältäen vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Salin mma-päävalmentajana toimiva Motta puhuu hyvää englantia, matkalla puhelimme kaikennäköistä reenaamisesta ja vapaa-ajan viettämisestä. Täällä on macho-kulttuuri on hyvin voimissaan, mikä näkyi esim. tiedustellessamme paljonko parturi täällä maksaa, johon jätkät totesi heti, että "depends on how faggot you are".

Saavuimme erittäin hienostuneeseen ravintolaan, jossa ovimiehet ajoivat auton parkkipaikalle ja ohjasivat meidät pukuihin pukeutuneiden asiakkaiden täyttämän ravintolan perällä olevaan meille varattuun pöytään. Alkupalaksi meille tarjoiltiin tapaksia, leipää ja härpäkkeitä niiden päälle. Sitten pöytiin kannettiin salaattikulhot, jotka tyhjenivät nopeasti; porukalla oli selvästi nälkä. Pääruoaksi pöytä tuotiin täyteen pieniä kulhoja, jotka täyttivät perunat, pavut, herneet, maissit, riisi ja jonkinlainen levä. Erikseen lautasille tuotiin punaista lihaa ja kanaa. Tämän kerrottiin olevan perinteinen brasilialainen ruoka. Alex Atala on maailmanlaajuisesti erittäin arvostettu kokki, hänen ravintolansa on luokiteltu yhdeksi maailman parhaimmista ravintoloista. Täällä me räkänokat heitettiin rennosti kepekset Alexin kanssa ylemmän keskiluokan ihmetellessä vieressä. Jälkiruoaksi vedettiin vielä maukkaat kermaleivokset kahvin kera. Hieman ihmettelevät meidän pyytäessä kahvin aina mustana ja ilman sokeria.

Ruoan jälkeen ajeltiin kämpille ja pienen levon jälkeen Brunon vetämiin iltareeneihin. Nämä oli ensimmäiset kevyemmät reenit; alkulämmöt, kevyttä tekniikkadrillailua ja 2*8 min sparrit. Reenien jälkeen jäätiin venyttelemään ja katsomaan Robsonin vetämiä iltareenejä. Vanhemmat mustat vyöt otti tosi kovia eriä, joita oli erittäin hienoa seurata parin metrin päästä. Suu auki vahdattiin Tuomaksen kanssa; olo oli kuin kisakatsomossa, etuoikeutettua hommaa!

Sitten kämpille vetämään kakkua jonka jälkeen äkkiä unta palloon.

Parque Villa Lobos

Torstaina aamuherätys jälleen ysiltä ja ukot ylös. Aurinko paistaa porotti pilvettömältä taivaalta. Tuomas loukkas kättään edellisenä päivänä painiessaan lihavahkon mursun kanssa, ja seurasi sivusta nämä reenit. Itellä tuntui, että näissä reeneissä sai ekan kerran kunnolla painivaihteen päälle; kahden purppuravyön kanssa oli aika sähäkät taistot.

Aamureenien jälkeen tilattiin ruokaa ja jälkiruoaksi viimeisteltiin eilen aloittama kakku. Kakkuamatööreinä kun ei kerralla koko kakkua jaksettu. Kyllä tämä tästä. Ilman ollessa mitä parhain, ruoan jälkeen päätettiin lähteä tallustamaan lähellä sijaitsevaan puistoon, josta jo Suomessa kuulimme monelta suositukset. Parque Villa Lobos sijaitsi varttin kävelyn päässä ja osoittautui aivan loistavaksi chillailupaikaksi. Puisto oli ensinnäkin erittäin iso, se sisälsi kaiken mahdollisen ulkourheiluaktiviteettitarjonnan lisäksi piknik-alueita ja laajoja nurmikenttiä oleskelua varten. Kävelimme puistoa ympäri niin kauan kuin jaksoimme, kunnes paahteesta väsähtäneinä päätimme suunnata takaisin kohti kylmää suihkua.

Katsomassa peliä Guin ja Andersonin luona

Kämpiltä Robson ja Ricardinho haki meidät mukaan katsomaan Brasilia - Kroatia -peliä Andersonin ja Guin kotiin (molemmat reenaavat Demianin salilla). Siellä oli tarjolla ruokaa ja juomaa sekä loistavaa seuraa. Suomalaiseen kisakatsomotunnelmaan tottuneina sai välillä pitää korvistaan kiinni, kun brassit huusi ja melttosi joka tilanteessa. Loistavaa energiaa! Pelin jälkeen ihmiset alkoi jo lähtemään ja me jäimme fiilistelemään iltaa pienemmällä porukalla. Siinä sitten tanssittiin sambaa ja esiteltiin suomalaista perinnemusiikkia; opetettiin vaihtoaskeleet ja jenkat. Hyvin taittui, vaikka harjoitusta ei hetkeen ole tullutkaan. :))) Yhden aikaan päästiin kämpille ja siitä äkkiä lyötiin tyynyllä naamaan.

Punnitse ja säästä

Perjantaina nukuttiin myöhään edellisen illan valvomisten uuvuttamina. Syömässä käytiin läheisessä acai-baarissa punnitse ja maksa -periaatteella toimivassa buffetissa. Taistelin alas 1.3kg:n mättöannoksen, joka maksoi 42 realia. Päivä oli aurinkoinen, joten lounasta päätettiin lähteä sulattelemaan Villa Lobos puistoon. Puistossa käveltiin ympäriinsä ensin pitkin poikin sopivaa löhöilypaikkaa etsiessämme. Hyvän paikan löydettyämme Tuomas jäi lueskelemaan kirjaa ja minä päätin heittää pienen juoksulenkin puiston ympäri. Mätöt hieman painoi juostessa, mutta komea ilma siivitti askelta kummasti. Lenkin jälkeen vedettiin pienet puistojoogat ja lueskeltiin hetken ennen kuin lähdettiin takas kämpille.

Täällä perjantaina reenataan vapaasti ilman sovittuja reenivuoroja, joten kun iskimme tatamille illalla, siellä ei paljon ketään näkynyt. Lämmiteltiin ja rollailtiin rundit yhden sini- ja purppuravyön kanssa, ennenkuin nekin lähti. Robson seurasi hommaa sivusta ja päätti heittää kimonon päälle muiden lähdettyä. Siinä sitten olimme Robsonin kuritettavana molemmat 2*6 min. Kivaa oli. Sparrien jälkeen käytiin Robsonin ja Italian anarkistin (oikea nimi tuntematon, kaikki kutsuvat monstroksi) kanssa uusia tekniikoita läpi. Sitte kämpille nukkuun.







Lauantaina noustiin kympiltä ja iskettiin yhdeksitoista reenailemaan. Alkulämmöt ja sparria 4*6min. Edellisenä päivänä oli jo puhe, että lähdetään katsomaan, kun Leo ja Bruninho kisaavat lauantaina läheisessä "pikkukylässä". Joten reenien jälkeen käytiin nopeesti kämpillä ja iskettiin reenikaverien auton kyytiin. Matkanteko kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen saavuttiin paikan päälle, missä kisat olivat jo kovaa vauhtia käynnissä. Meno oli vähän eri volyymi- ja osallistujamäärätasolla kuin mihin Suomen kisoissa on tottunut. Bruninho voitti oman sarjansa kolmella matsilla. Erittäin vakuuttavaa kisaamista jätkällä, käytännössä käveli helposti kaikkien yli ottamaan kultamitalinsa.

Kisojen jälkeen mentiin Brunon ja Leon kanssa syömään buffettiin, oli MUITO BOM. Illalla katseltiin UFCtä Leon ja Robsonin kanssa kämpillä.