Jiu Jitsu na veia - Jitsua suonissa

Tässä kauan sitten luvattu treenipäivitys vihdoin silmienne iloksi. Treenaaminen on täällä aika erilaista kuin Suomessa. Alkulämmittelyjä ei juuri tehdä, ainoastaan pyöritellään vähän paikkoja, ja sitten on yleensä 4 minuuttia aikaa ottaa omat lämmöt. Sitten yleensä aletaan sparraamaan tai katsotaan tekniikkaa tai drillataan.

Tilattua perusbrassiruokaa.

Sparreissa on yleensä aina jokin erityispiirre. Joskus pitää tehdä punnerruksia jos joutuu taputtamaan, joskus painitaan 10 minuutin eriä joissa "voittajat" etsivät uuden parin "voittajien" joukosta ja "häviäjät" "häviäjien joukosta. Joskus painitaan vain positiosta jne. Viime torstain Demianin treenien tekniikkaosiossa keskityttiin hallitsemaan mounttia ja sivuhallintaa. Kun alettiin sparraamaan, mountissa ja sivuhallinnassa päällä oleva piti omaa ja kaverin vyötä molemmissa käsissä. Tämä tehtiin sen vuoksi, ettei päällä oleva voinut ottaa puvusta grippejä, vaan joutui käyttämään painopistettään tilanteen hallitsemiseksi (vyöt eivät siis olleet enää lantiolla kiinni, vaan nippuna käsissä.) Oli hyvät treenit!

Kisaryhmä treenaa aamulla klo 10. Me ollaan Artun kanssa käyty kaikki nää treenit jo ollaan kyllä tykätty niistä. Aluksi kyyti oli kylmää, eikä happi meinannut kulkea. Täällä ilma on pikkasen raskaampaa kuin Suomessa, aluksi treeneissä tuntui siltä kuin olisi hukkunut. Tähän kumminkin tottui noin kolmessa päivässä. Eli nää aamun treenit on yleensä kovatemposet ja raskaat. Niitten jälkeen yleensä huolletaan vähän ja sit syödään jotain. Joskus tilataan ruoka noin parilla eurolla ja mennään kämpille syömään, joskus mennään ravintolaan (lähistöltä löytyy hyviä paikkoja).

Paljon kaikkee. Ruoka on täällä parempaa ku Suomessa.

Ruokailun jälkeen mennään lepäileen kämpille tai puistoon, tai sit mä teen harjoittelua koululle. Kehonhuoltoon tulee panostettua täällä paljon. Joogaa tehdään pari kertaa viikossa ja venyttelyä tulee joka päivä noin tunti. Tän lisäksi tehdään yks tai kaks voima/kondistreeniä viikkoon, et olkapäät ja testotasot pysyy kunnossa. Tällä viikolla jitsu treenejä tuli mulla 10 ja Artulla 11. Huomenna käyn juoksemassa tunnin ja joogaan, loppupäivä lepoa.

Viikolla mennään iltatreeneihin joko kuudelta tai puol kahdeksalta, joskus jopa yhdeksältä. Täällä näitä treenejä riittää. Iltatreenit on usein vähän kevyemmät, paitsi keskiviikkoisin. Keskiviikkoisin sparrataan kovaa koko päivä. Ja lauantaisin samoiten. Tänä lauantaina oli siistit treenit: ne oli järkänny kisat ja kaaviot treenaajien kesken. Oli ihan huippua vetää täysillä, ku Motta ja Bruno toimi tuomareina ja vastaan sattu sellasia tyyppejä kenen kanssa en ollu aiemmin treenannu. Porukka huusi ja kannusti toisiaan. Tarkoituksena oli simuloida ottelutilannetta ja psyykata treenaajista kaikki irti. Näytti toimivan hyvin, mm yks sinivöinen vei mustaavyötä. Kovasta keskinäisestä kilpailusta huolimatta, egoilua ei ole aistittavissa, kaikki auttavat toisiaan.

Claudio Godoy, Arttu, Douglas ja mie. Sen sanon että tuo Claudio on melko vaffa äeä.

Tänään käytiin lauantai-illan kunniaksi painimassa vielä ekstratreenit Léon kanssa. Otettiin tosi kevyesti. Drillattiin tekniikkaa ja painittiin lopuksi muutama kakkonen spesifiä treeniä ja pari kakkosta vapaata sparria. Léo on siis meidän kämppis ja Rafin velipuoli. Kaikin puolin huipputyyppi. Pari viikkoa sitten kun ekan kerran tavattiin, se ei puhunut englantia kuin yes ja no. Nyt pystytään puhumaan jo hyvin englantia, puhumalla oppii. Léo on myös meidän portugalin opettaja, kirosanat ja ruokasanasto alkaa olemaan aika hyvin hallussa. Léo opettaa Demianin salilla ja on ollut purppuravyönä reippaat pari vuotta. Léon tyyli on tosi jännä: samaan aikaa vahva, mutta liikkuva. Teknisesti kaveri on tosi hyvä, eikä heikkouksia ainakaan tähän mennessä ole löytynyt. Tässä Léolta muutama tekniikka ja terveiset Suomeen.

Ens kerralla kerron enemmän fiiliksiä ja mitä eroja olen huomannut treenaamisessa Suomen ja Brasilian välillä. Nyt on kello jo nii paljon, et meen nukkumaan.

Boa noite.

-Tuomas