Boas pessoas - Good people

Parasta täällä on kyllä ollut ihmiset. Tosi ystävällisiä, auttavaisia, hyväsydämmisiä ja ekstroverttejä.
Mihin tahansa ollaan menty, niin vastaanotto on ollut todella lämmin. Kavereita saa todella nopeasti ja myös tuntemattomat pyrkii auttamaan, vaikka kielimuuri olisi kuinka korkea. Tavalla tai toisella ihmiset auttavat siten, että asiat järjestyvät. Hieno maa.

 Toiseksi parasta on ollut ruoka tai jiujitsu.

Vapaapäivän kunniaksi, käytiin sunnuntaina seikkailemassa omin päin Largo da Batatassa, block partyissä. Niitten ois pitäny olla Vila Madalenassa, mutta asiat hoidettiin maan tavalla, ja paikka vaihtui päivää ennen tapahtuman alkua. Tapahtuma alkoi joskus klo 14, mutta mentiin sinne vasta klo 18. Alettiin saapua mestoille. Ihmisiä pörräsi ympäriinsä, autoja vilisi viereisellä tiellä ja meteli yltyi mitä lähemmäs konserttia pääsimme.

Bändi soitti kovempaa kuin motörhead, ja jossain vaiheessa livemusiikki vaihtui paikalliseen tanssimusiikkiin. Paikalliset oli kovin kiinnostuneita meistä, ja tuon tuosta vastaantulijat osoittelivat sormella ja huutelivat "grin- goo." Paikalliset näytti meille joitain tansseja mm Funkya. Tapahtuma loppui jo klo 20, jonka jälkeen käytiin syömässä ja ajeltiin taksilla takas kämpille. Hauskaa oli ja ihmiset ei örveltäny, vaikka vähän kännissä olivatkin.

Juhlissa käyminen ei tietenkään vaikuttanut maanantain treenikuviohin millään tavalla! Aamusparrit oli taas kovvaa kammaa. Arttu treenas kolmesti ja ite kahesti. Loukkasin varvasta toisissa treeneissä ja pidin sit jääpussia jalalla ja venyttelin samalla kun Arttu paahto menemään. Huoltoa tulee tehtyä täällä paljon, melkein joka päivä tunnin verran. Tällä kertaakaan en paljoa kirjottele treeneistä. Ois niin paljon kerrottavaa, että ei vaan pysty. Ei pysty.

Reenit, apteekki, kookosvesi, selfie

Sen sijaan kerron kuinka käytiin tiistaina kattoon kylillä Brasilia x Meksiko. Jumalauta siellä oli väkeä. en osaa yhtään kertoa paljonko porukkaa oli, mutta kyllä sitä riitti, ehkä viis sataa tuhatta, miljoona.. En tiiä. Não sei. Monta katua, satoja metrejä ihmismerta. Eteneminen Vila Madalenan kaduilla tapahtui virran mukana, hitaasti, sykähdyksittäin. Kaduille oli pystytetty pari screeniä, mistä pystyi seuraamaan peliä. (ainakin jos on niin pitkä kuin minä)  Kaupustelijat möivät hot doggeja ja kaljaa teittein varsilla ja myös keskellä ihmismerta. Kaikkein hulluinta oli se, että tiedettiin että siellä on paljon ihmisiä, ei vaan osattu odottaa yhtään sitä, et kuinka paljon siellä sitä oli. Myös paikalliset sano että: "this is crazy!"

Videokuvaa päivästä löytyy Vasuripuhuu blogista (click here)

Enemmän väkeä kuin OLSin peleissä.

Illalla koitetaan saada jiujitsupäivitus blogiin. Sitähän täällä pääasiassa tehdään. Tuntuu vaan hankalalta päivittää jiujitsu-aihetta, koska tavallaan koko ajan elää sitä muutosta ja kehitystä. Informaatiota tulee koko ajan, ei oikein tiedä mistä alottaa ja mitä kertoa. Tosi paljon tulee kelailtua juttuja itekseen ja Artun kanssa. Oikeestaan joka treenin jälkeen jäädään salille tunniksi tai pariksi pyörimään ja jauhaan shaissea. Shaissea jauhetaan myös portugaliksi paikallisten monstrojen kanssa. niiltä tulee hyviä vinkkejä ja ovat valmiina auttamaan jos niiltä kystyy. Léo lupas näyttää muutaman tekniikan blogin seuraajille. Itseasiassa se lupas näyttää jo 4 päivää sitten, mutta maassa maan tavalla.

Täällä kaikki hyvin, miten siellä?

Hyvää juhannusta!

-Tuomas